Osaan myös virkata. Itse asiassa opin virkkaamaan monta vuotta ennenkuin opin neulomaan – virkkasin jo ennen kouluikää, mutta neulomaan opettelin vasta 14-vuotiaana. Käytän nykyään suurimman osan käsityöajastani neuloen, mutta aina välillä innostun virkkaamaan. Jaksan harvemmin lukea ohjeita, joten virkkaan yleensä omasta päästäni.
Tällä kertaa tein huivin. En muista, mistä sain kimmokkeen siihen – ehkä kyllästyin työn alla olleisiin neuleisiin. Aloitin huivin kulmasta ja lisäsin toisessa reunassa silmukoita. Jonkin matkaa tehtyäni keksin paremman lisäyssyklin ja aloitin alusta.
Langat olivat ColourMartin yllätyspussista. Tiedän niiden olevan 100 % kasmiria, mutta siinä se. Nämä nimenomaiset langat ovat yksisäikeisiä ja kohtalaisen ohuita. Yksisäikeisyys tarkoittaa usein käytännössä sitä, että lanka on epätasapainoista. Sileä neule vetäisi siis vinoon. Noiden lankojen kanssa on siten viisainta joko valita sellainen neulos, jossa on yhtä paljon oikeita ja nurjia silmukoita – esim. aina oikein, joustin tai sopivanlainen pitsi – tai virkata.
Lankaa oli useampaa eri väriä, yhteensä juuri sopivasti huiviin. Ensimmäisenä käytin hieman kaurapuuroa tummemman vaaleanrusehtavan. Toisena tuli hiekanvärinen lanka ja kolmantena oli luonnonvalkoinen. Samassa yllätyspussissa oli vielä heleää keväänvihreääkin, mutta se ei lopulta tuntunut oikealta sävyltä muiden kolmen jatkoksi.
Virkkasin kaksinkertaisella langalla, jottei työhön menisi koko vuosikymmentä. Koska lankoja kulki työhön koko ajan kaksi, pystyin vaihtamaan väriä niin, että ensin vaihtui toinen väri ja vasta sitten toinen. Valmiissa huivissa näyttää siksi olevan neljää eri väriä, mutta todellisuudessa kapeimmassa raidassa on yksi säie harmaanruskeaa ja yksi säie hiekanväristä lankaa.
Huivin lisäyssykli ei tehnytkään aivan sellaista muotoa kuin olin alunperin ajatellut. Hiekanväristä lankaa virkatessani päätin tehdä myöhemmin lyhennettyjä kerroksia saadakseni kolmiosta symmetrisemmän. Aloitin lyhennetyt kerrokset, kun hiekanvärinen lanka loppui. Tuolla kertaa en vaihtanut väriä yksi säie kerrallaan, vaan molemmat yhtä aikaa, sillä yhdistelmä ei näyttänyt hyvältä, koska värien välillä oli liian suuri kontrasti.
Halusin valkoisen osan reunaan jonkinlaisia kuvioita, jottei reuna olisi tylsä. Tein aika yksinkertaisia puoliympyröitä. Päätin myös virkata koko huivin ympäri valkoisella, jotta saan huiviin yhtenäisen reunan.
Valitettavasti en ole aikeissa kirjoittaa ohjeita mihinkään virkattuihin töihin. Se on täysin oma maailmansa ja ainakaan juuri nyt en ole tutustumassa siihen. Näytän kuitenkin, mitä sain aikaan, koska huivista tuli mielestäni aika hieno.