Mitä neuloa kirjavista langoista? Etenkin, jos väreillä on suuri kontrasti, joutuu miettimään tarkkaan, mitä langasta tekee. Sileä neule olisi ihanaa, mutta värit saattavat asettua miten sattuu ja kokonaisilme onkin sitten kaikkea muuta kuin ihana. Tähän mennessä olen ratkaissut asian neulomalla raitoja. Kirjavan langan kaveriksi otan jonkin neutraalin, kuten valkoisen tai harmaan, ja lopputulos korostaa kirjavan langan eri sävyjä muuttumatta sillisalaatiksi.
Tämänkertaisen huivini tarina ulottuu ajassa taaksepäin hetkeen, jolloin näin upean vyyhdin Colorsong Yarnin nettisivuilla. Lanka oli Mini Maiden värissä Masala. Kirkkaita perusvärejä aavistuksen murrettuna sopien täydellisesti yhteen. Sitä piti käydä ihailemassa monta kertaa. Lopulta olin tuhlannut haaveiluun niin paljon aikaa, että yhtäkkiä juuri tuo väri olikin poistomyynnissä. Jäljellä oli enää yksi vyyhti, eikä uusia tulisi! Ryhdyin välittömästi toimiin ja sain kuin sainkin viimeisen vyyhdin omakseni.
Vyyhti ehti pyöriä varastossani nelisen vuotta ennenkuin tiesin, mitä siitä tulee. Aloitin kolmiohuivin ja radoitin kirkkaanväristä Masalaa valkoisella Avantgardella. Ensin Masala-raidat olivat leveämmät ja valkoiset raidat kapeammat, sitten vähitellen asetelma liukui päinvastaiseksi.
Sattumalta Masala tarkoittaa myös taajamaa Etelä-Suomessa. Minulla vieläpä on henkilökohtainen suhde kyseiseen paikkakuntaan, sillä ensimmäinen kotini, jonka muistan, oli sen läheisyydessä. Kävin Masalassa esikoulun, mutta muutimme pois sen lukuvuoden aikana, joten kouluun en Masalassa ehtinyt. Emme kuitenkaan muuttaneet kauas, joten kävin paikkakunnalla vielä monta kertaa myöhemminkin seuraavien parinkymmenen vuoden aikana.
Masala-huiviohje on saatavilla Ravelryn kautta täällä.
Viime kesänä sain huivi-idean, joka muistutti halo-valoilmiötä. Useampana talvena olen nähnyt noita ilmassa olevien jääkiteiden aiheuttamia “valeaurinkoja”. Osa niistä on ollut pyöreitä, osa aivan erimuotoisia. Nyt halusin neuloa huivin, joka koostuisi samoista elementeistä kuin Auer-huivi, mutta jonka pitsiosuudet pitenisivät huivin säteen kasvaessa.
Langaksi valitsin kirkkaankeltaisen vyyhdin Handun Luomuhuivilankaa. Siinä on 600 metriä sadan gramman vyyhdillä, joten se on oikein mukavanpaksuista, ei liian ohutta, mutta yhdestä vyyhdistä saa jo järkevänkokoisen pitsihuivin. Ajatuksenani oli neuloa samaa yksinkertaista pitsiä aina oikein neulottavien raitojen väliin, kunnes lanka loppuu, joten tällä kertaa ei edes tarvittu tarkkoja laskelmia, niinkuin monen muun huivimallini kohdalla.
Aluksi huivi eteni huimaa vauhtia, kuten niskasta aloitettavat huivit yleensäkin. Veljeni, joka ei neulo, oli vierailulla samana päivänä, jona aloitin huivin ja vitsaili, että älä nyt kerralla neulo koko huivia. Kerroin, että aluksi näyttää siltä kuin huivi voisikin valmistua saman päivän aikana, kun puoliympyrän säde kasvaa nopeasti, mutta kerrosten pidentyessä niiden neulomisaikakin pitenee, joten huivin koko ei pian enää näytä juurikaan kasvavan.
Pian huivin kanssa tuli vastaan ensimmäinen ongelma. Olin viime syksynä raskaana ja pahoinvointi oli alussa aikamoista. Olen aina rakastanut puhtaan keltaista väriä, mutta tällä kertaa väri tuntui pahentavan huonoa oloani. Olo oli sen verran kamala, ettei sitä viitsinyt ehdoin tahdoin pahentaa millään harrastuksella – neulomisen on tarkoitus tuottaa hyvää oloa, eikä pahaa – joten huivi sai jäädä hyllylle odottamaan pitkäksi aikaa. Jonkin ajan kuluttua jouduin jättämään neulomisen kokonaan, koska käsien liike pahensi merisairautta eikä käsitöiden tekeminen siksi ollut enää mielekästä.
Lopulta lähempänä joulukuuta oloni oli jälleen riittävän hyvä keltaisen huivin jatkamiseen. Huivi etenikin hyvin, kunnes vastaan tuli uusi pulma: lanka loppui keskellä pitsiraitaa, eikä se näyttänyt ollenkaan hyvältä. Vaihtoehtoina oli purkaa edellisen pitsiosuuden loppuun ja jättää huivi pieneksi, tai sitten keksiä reunaan jokin aivan muu ratkaisu. Päädyin jälkimmäiseen: päätin neuloa reunaan pitsireunuksen, joka olisi aivan erilainen kuin huivin peruspitsi. Parin mallitilkun jälkeen tiesin, mitä halusin ja sain purkaa muutamia kymmeniä kerroksia neuloakseni reunan.
Huivi olisi ollut valmis reilusti ennen joulua, ellei lanka olisi loppunut kesken noin 2/3 reunapitsiä neulottuani! Olin ennen purkamista arvioinut hyvän tovin, että langan pitäisi riittää koko reunukseen, mutta ei se riittänyt! Nyt menikin pidempi hetki miettiessä, mitä teen. Purkaako koko reunus ja edellinen pitsiraita, vai jatkaako huivi valmiiksi toisella langalla. Kolmas vaihtoehto oli purkaa reunus ja neuloa se eri langalla, jolloin värin vaihtuminen ei olisi ongelma, reuna kun neulotaan sivuttain, toisin kuin muu huivi. Samaa lankaa, etenkään samassa värissä, ei enää ollut saatavilla.
Selasin lankavarastoani – onneksi olin syöttänyt kaiken Ravelryyn, joten omaisuuteni tutkiminen kävi helposti – ja ainoa järkevä vaihtoehto oli ColourMartin Diamante värissä Sun. Koska se oli ColourMartin lankoja, se pitäisi vyyhdetä ja pestä ennen käyttöä. En halunnut ottaa riskiä, että Handun huivilanka huopuisi pesussa, jos pesisin koko huivin vasta valmiina. Tässä vaiheessa raskautta pahoinvointi oli tosiaan jo hellittänyt, mutta tilalle oli tullut muita vaivoja, enkä pystynyt pesemään lankaa moneen viikkoon ja projekti viivästyi taas.
Lopulta sain kuin sainkin huivin valmiiksi tammikuun lopulla. Koska lanka oli loppunut kesken, en halunnut suositella juuri tuonpaksuista – 600 m/100 g – lankaa, sillä sitä tarvittaisiin pienimpäänkin huivin kokoon enemmän kuin yksi vyyhti. Päätin siksi neuloa uuden mallihuivin vähän ohuemmasta langasta. Samalla saisin myös tarkistettua toisen koon silmukkamäärät ja sen, että olen laskenut oikein ja toisestakin koosta todella tulee suunnilleen puoliympyrä!
Uuden huivin langaksi valitsin vaaleanharmaata ColourMartin Diamantea. Olin juuri tilannut tuota lankaa lisää useammassa värissä ja tuo vaaleanharmaa niistä oli juurikin haloilmiön värinen. Neuloin langan kaksinkerroin saadakseni juoksevuudeksi noin 700 m/100 g. Samaan aikaan laitoin ohjeen jo koeneulottavaksi, joten tein uutta huivia yhtä aikaa koeneulojien kanssa.
Tällä kertaa tielle ei tullut kompastuskiviä ja huivi valmistui noin kuukaudessa. Diamante on todella ihanaa lankaa, kasmir antaa untuvaisen pinnan, kun taas silkki tekee lankaan pienen kimalluksen. Merino puolestaan tekee langasta soljuvaa ja sileää. Lankaa on parhaillaan joitakin värejä tarjollakin ColourMartin nettikaupassa.
Huivimallista tuli juuri niin kaunis kuin haaveilin, vaikka malli muuttuikin matkan varrella. Olen erittäin tyytyväinen sekä keltaiseen että harmaaseen huiviini ja niille tulee varmasti käyttöä.
Halo-huiviohje on saatavilla Ravelryn kautta täällä.
Auer on niskasta aloitettava puoliympyrän muotoinen huivi. Siinä vuorottelevat aina oikein neulottavat raidat ja yksinkertainen pitsi. Jos lanka sattuu loppumaan kesken, huivin silmukat on helppo päätellä jo aiemmin – pitsikuvio on vain muutaman kerroksen korkuinen, joten lopputulos näyttää joka tapauksessa hyvältä.
Mallihuivin lanka oli ColourMartin 8/44NM-kasmiria. Se on kerrattu useammasta hyvin ohuesta ja tiiviistä langasta ja siksi se on silkkistä ja ihanan laskeutuvaa. Tuolla valmistusmenetelmällä tosin langasta tulee helposti epätasapainoista, mikä tarkoittaa, että sileä neule vetää vinoon, mutta vika ei tule esiin neulottaessa aina oikein tai pitsiä, joten tämän huivin kanssa lanka toimii erinomaisesti. Lanka on ehdottomasti yksi suosikeistani!
Neuloin huivin kahdesta sinisillä täplillä maustetusta vaaleanpunaisesta Handun sinkusta. Halusin kokeilla nuolen muotoista huivia, koska ne näyttivät niin mielenkiintoisilta. Ajattelin käyttää jotakin yksinkertaista kuviota, sillä lanka oli kirjavaa eivätkä monimutkaisemmat kuviot olisi erottuneet.
Päätin käyttää koukuttavaksi osoittautunutta Tainan kuviota, jossa vuorottelevat aina oikein neulonut raidat ja yksinkertaisimmat mahdolliset pitsikerrokset. Lopputulos: Tainan nuoli eli Taina’s Arrow.
Mallihuivi on 65 cm syvä ja 210 cm leveä pingotettuna. Huivista tuli riittävänkokoinen tällaiselle 180 cm pitkälle henkilölle.
Sain valmiiksi ensimmäisen pipo-ohjeeni, Moreenin. Se on kaksiväristä patenttia ja samaa sarjaa kuin Humus ja Honka. Kuviot syntyvät lisäyksin ja kavennuksin, joten tämäkin malli on kohtalaisen suoraviivainen. Moreeni on osa e-kirjaa, johon kuuluvat myös kolme huivia: Humus, Honka ja Itu.
Moreeni on suunniteltu aikuiselle, vaikka ensimmäisessä kuvassa poseeraakin 6-vuotias poikani. Ensimmäisestä piposta tuli sittenkin liian tiukka minulle, joten neuloin itselleni uuden rennommin rantein ja suuremman koon mukaan. Lankana tässä uudessa pipossa oli BC Garnin Lucca, jota harmillisesti ei enää valmisteta. Pipo on unelmanpehmeä! Toisaalta patenttineule, tai tarkemmin patenttijoustin, jota Moreenikin on, jo itsessään on niin kuohkeaa, että piposta tulee kuohkean pehmeä melkein millä tahansa langalla.
Tein vielä kolmannenkin Moreenin. Se syntyi ColourMartin merinosta, joka myös on untuvanpehmeää. Vaaleanpunaisen ja harmaan hempeä yhdistelmä viehättää niin paljon, että neulon todennäköisesti vielä ainakin yhden pipon näillä samoilla väreillä.
