Patenttihuivien sarja jatkuu. Nyt vuorossa on kulmasta aloitettava Itu. Samoin kuin edeltäjänsä Humus ja Honka, myös Itu on enimmäkseen telkkarineuletta. Reunan tuppilo neulotaan samalla kertaa kuin muu huivi, joten saattaa mennä parisen tusinaa kerrosta ennenkuin se tulee selkäytimestä.
Vihreä mallihuivin langoista on ihanaa SweetGeorgia Yarns Tough Love Sockia värissä Basil. Lanka on yllättävän pulleaa ja siksi lankaa kului enemmän kuin vaaleaa lankaa, joka puolestaan on Lorna’s Laces Solemate. Huivin Solemate on vaaleanpunaisella, mintuvihreällä ja vaaleansinisellä maustettu luonnonvalkoinen, nimeltään Princess Donna. Kumpikin lanka oli jo yksinään herkullista, yhdessä nuo vielä korostavat toistensa hyviä puolia.
Vielä en ole raaskinut käyttää huivia, mutta kyllä tuosta yksi lempihuiveistani tulee.
Sain valmiiksi ensimmäisen pipo-ohjeeni, Moreenin. Se on kaksiväristä patenttia ja samaa sarjaa kuin Humus ja Honka. Kuviot syntyvät lisäyksin ja kavennuksin, joten tämäkin malli on kohtalaisen suoraviivainen. Moreeni on osa e-kirjaa, johon kuuluvat myös kolme huivia: Humus, Honka ja Itu.
Moreeni on suunniteltu aikuiselle, vaikka ensimmäisessä kuvassa poseeraakin 6-vuotias poikani. Ensimmäisestä piposta tuli sittenkin liian tiukka minulle, joten neuloin itselleni uuden rennommin rantein ja suuremman koon mukaan. Lankana tässä uudessa pipossa oli BC Garnin Lucca, jota harmillisesti ei enää valmisteta. Pipo on unelmanpehmeä! Toisaalta patenttineule, tai tarkemmin patenttijoustin, jota Moreenikin on, jo itsessään on niin kuohkeaa, että piposta tulee kuohkean pehmeä melkein millä tahansa langalla.
Tein vielä kolmannenkin Moreenin. Se syntyi ColourMartin merinosta, joka myös on untuvanpehmeää. Vaaleanpunaisen ja harmaan hempeä yhdistelmä viehättää niin paljon, että neulon todennäköisesti vielä ainakin yhden pipon näillä samoilla väreillä.
Honka-huivin ohje on nyt julkaistu. Ohje löytyy Ravelry-puodistani ja siihen sisältyy sekä suomen- että englanninkielinen pdf.
Honka aloitetaan ylhäältä ja siitä tulee kolmion muotoinen. Huivi neulotaan kaksivärisenä patenttineuleena, joten se on käytännössä kaksipuolinen eli sitä voi käyttää kumminpäin tahansa. Honka on saanut innoituksensa ja nimensä männyn juurakosta.
Huivin tarina alkoi ihkaensimmäisillä Jyväskylän neulefestareilla kesällä 2016. Osallistuin tuolloin Stephen Westin patenttineulekurssille. Siitähän sitten innostuin niin, että kotona piti heti aloittaa kokonainen huivi käyttäen juuri kurssilla opittuja tekniikoita. Sovelsin vanhaa ja hyväksi havaittua menetelmää ja neuloin ensin pienen “palikan” patenttia, ja poimin sitten silmukoita sen reunoista. Sen jälkeen lisäsin silmukoita reunoilla ja keskellä saadakseni kolmion.
Huivista tuli oikein ihana. Halusin kuitenkin ehdottomasti muuttaa kolme asiaa siinä, ja koska olin juuri aloittanut opiskelun, en ehtinyt miettiä ratkaisuja ennen kuin vasta kevään ollessa pitkällä. Huhtikuussa sitten pääsin uuteen yritykseen ja syntyi Humus. Ensimmäisestä huivista jäi kuitenkin kytemään ajatus neuloa melkein samanlainen huivi kuin ensimmäinen oli ollut. Kesällä tein ensin vielä Itu-huivin, joka on samaa sarjaa ja josta saatte lukea lisää piakkoin. Lopulta, yli vuosi Stephenin kurssin jälkeen, aloitin vihdoin Hongan.
Hongasta tuli juuri sopivankokoinen neljällä vyyhdillä. Reunan kuvio näkyy paremmin kuin olin toivonut, sillä valitsin erehdyksessä toiseksi reunan väreistä muita jonkin verran paksumman langan. Se olisi oikeastaan vaatinut paksummat puikot, mutta sattuma toimi tässä kohtaa hyvään suuntaan, sillä kuvio tulee nyt paremmin esiin kuin ohuemmalla langalla olisi tullut.
Kaikenkaikkiaan Honka onnistui täysin. Siitä on tullut talven käyttöhuivini, se on lämmin ja riittävän suuri. Lisäksi reunan kuvioiden kylmähkö, kirkas keltainen on lempivärini.
Esittelin Humus-huivin jokin aika sitten, kun sen koeneulonta alkoi. Nyt Humus on julkaistu. Parin koeneulojan mukaan huivi onnistui selkeiden ohjeiden ansiosta myös sellaiselta, joka ei ollut neulonut patenttia aiemmin. Ohje on saatavilla Ravelryn kautta sekä suomeksi että englanniksi.
Kun poikani oli vauva, sain villahaalarin, jonka mummoni oli neulonut minulle, kun itse olin vauva. Hihaton haalari oli niin käytännöllinen, että innostuin tekemään uuden – edellinen alkoikin jo hajota saumoista, kun oli jatkuvassa käytössä – ohuemmasta langasta ja tietenkin saumattomana.
En osannut valita värejä, joten tilasin Wollmeiselta yllätyspussin. Sieltä kuoriutui violetti ja sininen vyyyhti, aika tummia värejä, mutta ne sopivat hyvin poikani hipiään.
Mieheni teki tuolloin niin paljon töitä, että neuleaikaa oli vähän, neulesuunnitteluajasta puhumattakaan, joten kesti kaksi vuotta(!) ja kolme haalaria, ennenkuin sain ohjeen valmiiksi. Myöhemmin vielä parantelin ohjetta ja lisäsin kolmannen koon.
Nyt Valentino on ilmainen. Sen voi neuloa myös hihallisena. Ohjeessa on kuva, josta löytyvät valmiin haalarin mitat, samoin siellä kerrotaan, missä kohtaa lahkeisiin ja keskivartaloon kannattaa neuloa lisää pituutta, jos niin haluaa tehdä.
Violetin haalarin sisällä on sama lapsi kuin vaaleanpunaisenkin, tyttäreni, sillä pojasta en ehtinyt silloin aikanaan talvella saada kunnon kuvia.
Uusin huivini on neulottu kaksivärisenä patenttina ylhäältä alas. Ohje on nyt testattavana ja toivon mukaan saan sen julkaistua syyskuussa. Kuvien huivi on kokoa M, koon L huivi on pinta-alaltaan noin kaksinkertainen eli sopii keijua isommillekin käyttäjille (itsekin tosin olen 180-senttinen, joten myös koko M on oikein käyttökelpoinen).
Huivin Ravelry-sivu on täällä ja koeneulonnan englanninkielinen keskusteluketju löytyy täältä.
Lapsena olin usein häävieraana isäni kotiseudulla. Häistä lähtiessämme oli aina jo melkein yö, mutta Suomen kesäyöhän ei ole pimeä, ja yrittäessäni pysyä hereillä auton takapenkillä katselin ohi lipuvia usvaisia peltoja.
Keväällä 2016 suunnittelin Kesäyö-huivin mielessäni nuo usvaiset kesäyöt.
Huivi on suunniteltu fingering-vahvuiselle langalle. Käytin ”siilisukkista” eli Hedgehog Fibres Sock -lankaa, jonka juoksevuus on 400 m/100 g. Mallihuivin vihreä väri on Moss ja valkoinen on Silence. Väriä A, joka on kuvissa vihreä, tarvitaan huiviin 600 m/150 g, väriä B eli mallihuivin valkoista väriä puolestaan 400 m/100 g.
Koska huiviin meni enemmän kuin 100 grammaa väriä A, lisäsin ohjeet myös kolmevärisen huivin neulomiseen. Kolmevärisessä huivissa värillä A neulotaan kapeat raidat (jotka ovat mallihuivissa vihreitä), värillä B neulotaan mallihuivin valkoisia vastaavat osuudet ja värillä C neulotaan aaltokuviot. Täysi sadan gramman vyyhti kumpaakin väriä B ja C riittää mainiosti, väriä A puolestaan tarvitaan puolisen vyyhtiä.
