Nummi-huivin tarinan joudun aloittamaan sitä edeltäneestä huiviprojektista. Lapseni halusi vaaleanpunaisen huivin. Löysin sopivan ohjeen ja aloin neuloa. Parinkymmenen kerroksen jälkeen aloin keksiä joukkoon omiani, ja pian totesin, että haluankin tehdä lisäykset eri tavalla kuin ohjeessa. Aloitin alusta.
Neuloin kolmiohuivia aina oikein, ja laitoin väliin kapeita raitoja sileää neuletta. Keksin sopivia raitayhdistelmiä matkan varrella. Neuloin huivia monesti ollessani ulkona lasten kanssa. Tuon huivin nimeksi tuli Matka. Erinäisistä syistä en kuitenkaan kirjoittanut siitä ohjetta.
Lapsen huivista tuli niin mainio, että halusin samanlaisen itsellenikin. Kuten lapsenkin huivin kanssa, en suinkaan tyytynyt jo kertaalleen neulottuun versioon, vaan keksin taas parannuksia. Pohja oli sama: ylhäältä alas neulottava kolmio, jolla on leveyttä selvästi enemmän kuin syvyyttä. Siten se sopii myös lyhyempiselkäisille käyttäjille.
Koska lanka ei ollut tasapainoista, sileä neule olisi vetänyt vinoon. Epätasapainoinen lanka on liian kierteellä jompaankumpaan suuntaan ja siksi sileä neule vääntyy ensimmäisessä pesussa vinoon. Neliöstä tulisi siis salmiakin näköinen vinoneliö. Jotta neuloksen silmukat saa pysymään suorassa kulmassa toisiinsa nähden, tarvitaan yhtä paljon oikeita ja nurjia silmukoita. Siksi neuloin huivin enimmäkseen aina oikein. Laitoin tähänkin huiviin mukaan kapeita raitoja sileää neuletta. Tällä kertaa mietin etukäteen, miten rytmitän erilaiset kerrokset. Ainakin taulukkoni näytti todella hyvältä, joten miksei huivikin näyttäisi.
Huivi oli TV-neulontaa parhaimmillaan. Yksinkertainen malli ja paljon pitkiä kerroksia. En pitänyt kiirettä, sillä aina pitää olla kesken jokin sopiva, aivoton neule. Sen voi ottaa esiin, kun muut neuleet menevät pieleen.
Nummi-huivin nurja puoli
Saatuani huivin valmiiksi kirjoitin ohjeen. Yritin mitata huivistani tiheyttä, mutta raidat olivat sen verran ohuita, etten saanut luotettavaa lukemaa kerrostiheydelle. Siispä neuloin vielä mallitilkun. Yleensä se neulotaan ennen varsinaista neuletta, mutta tällä kertaa teinkin päinvastoin!
Nummi-huivin ohje on nyt ostettavissa Payhipin ja Ravelryn kautta.
Neuloin pojalleni peiton, sillä vanha alkoi käydä pieneksi. Valitsin langaksi pehmeän merinovillan, jottei peitto varmasti kutita. Mallineuleen katsoimme yhdessä kirjasta. Mallikerta oli sen verran pieni, että päätin kasvattaa kuviota.
Mallineuleen kuvion koon kasvattaminen osoittautui vaikeammaksi kuin olin kuvitellut. Ei sekään sentään rakettitiedettä ollut, mutta olin ajatellut sen käyvän käden käänteessä. Joissakin kohdissa jouduin vähän miettimään, ennenkuin sain kaavion oikein.
Neuloin oikein ison mallitilkun. Se taisi olla melkein suositusten mukainen eli 20 cm kanttiinsa. Siinä sain kätevästi kokeiltua myös erilaisia reunaratkaisuja. Päädyin lopulta neulomaan reunat samaan aikaan muun peiton kanssa. Silmukoiden poimiminen olisi ollut aika työlästä ja halusin saada nopeasti valmista.
Osallistuin peitolla ColourMart Lovers -ryhmän (Ravelryssä) puolivuosittain järjestettävään tempaukseen. Siinähän voi maineen ja kunnian keräämisen lisäksi voittaa lankaa. Laskin tarkkaan, kuinka monta kerrosta täytyy neuloa, jotta ehdin saada peiton valmiiksi ennen kilvan loppumista. Varasin aikaa myös peiton pesemiselle.
Aikani neuloin peittoa innolla, kunnes into lopahti. Projekti oli edelleen ihana, mutta liika on liikaa. Olin tehnyt sitä turhan tiivissä tahdissa. Lopulta kävi kuten monena aiempanakin vuonna: en saanut neulettani valmiiksi määräajassa. No, lankaa kyllä riittää varastoissani, ja neuletta voi esitellä muulle maailmalle muutenkin kuin tuon tempauksen puitteissa.
Lanka oli alunperin ollut kaikki samalla kartiolla. 900 grammaa paksua merinovillaa yhtenä kartiollisena on aika muhkea kimpale. Projektin loppumetreillä oli hienoa, kun keskellä ollut pahvikartio alkoi lopulta häämöttää. Siitä tuli aikaansaapa olo.
Suuresta kartiollisesta ja tarkoista laskelmistani huolimatta lanka loppui kesken. No, ei hätää, ajattelin, ja kaivoin mallitilkun esille. Sitä purkamalla sain viimeisetkin kerrokset neulottua loppuun. Olin tosin ostanut myös uuden peitollisen samaa lankaa toisen poikani tulevaa peittoa varten, joten varsinaista hätää ei edes ollut.
Heti seuraavana päivänä peiton valmistumisesta otin siitä kuvia. Lapsi odotti malttamattomana, että pääsisi käyttämään sitä – oli muuten alkukesä ja aika lämmintä – joten ei sopinut viivytellä.
Kuvien sänky on 140 cm leveä ja noin kaksi metriä pitkä. Peitosta tuli siis aika sopiva pitkälle 9-vuotiaalle pojalle. Onpa kasvunvaraa. Jossakin vaiheessa lapsi tosin todennäköisesti kasvaa vielä ohi peitostaan, joten saanen neuloa hänelle vielä jonakin vuonna uuden.
Kuvio on siitä mielenkiintoinen, että se näyttää samalta sekä työn oikealta että nurjalta puolelta. Myös neuloessa siitä oli apua: kaaviota pystyi lukemaan joka kerroksella oikealta vasemmalle, sekä oikean että nurjan puolen kerroksilla. En muista aiemmin neuloneeni samalla tavalla symmetristä kuviota.
Kuutio-peiton ohje on nyt saatavilla sekä Payhipin että Ravelryn kautta.
Vuosia sitten tein useita, peräkkäisiä huivikokeiluja. Kun työn alla olevassa huivissa ilmeni oleellinen tekninen vika, keksin uuden version ja aloitin alusta. Muutaman yritys- erehdys -kierroksen jälkeen onnistuin. Huivista tuli Crayon Play, jonka julkaisin syksyllä 2015.
Crayon Play -huivi
Huivin muoto oli niin hyvä, että halusin neuloa useamman. Pari vuotta myöhemmin valmistui Crayon Fade. Tein myös pari pientä teknistä muutosta, mutta enimmäkseen silmukat ovat samat, kun taas värejä käytetään aivan eri tavalla. Siinä missä Crayon Playn idea oli hillitä superkirjavan langan väri-ilottelua neulomalla sitä vuorokerroksin yksivärisen langan kanssa, Crayon Faden juju on vaihtaa väriä liu’uttaen.
Crayon Fade -huivi
Pidän mallihuivin väreistä todella paljon. Se on myös käytössä toimiva, joskin seuraavalla kerralla taidan pienimmän koon sijaan neuloa koon M, ehkä jopa koon L. Mielessä välkky jonkinlainen häränsilmä useine väreineen, liukuen joko tummasta vaaleaan tai ehkä vielä mieluummin vaaleasta tummaan.
Crayon Fade -huivi
Crayon Fade -huivi
Huivi aloitetaan luomalla monta sataa silmukkaa käyttäen Judy’s Magic Cast-on -aloitusta. Sen jälkeen neulotaan ympäri huivin aloituskohdan lisäten samalla silmukoita muutamissa paikoissa, jotta saadaan aikaan oikea, hyvin harteilla pysyvä muoto. Kerrokset ovat pitkiä ja lisäyskohtia on vain viisi – oivallinen telkkarineule! Lopuksi tehdään röyhelö, osin estämään reunan rullautuminen, osin, koska röyhelöt näyttävät upeilta.
Crayon Fade -huivi
Crayon Fade -huivi hartioilla
Crayon Fade -huiviohje on nyt saatavilla Ravelryn ja Payhipin kautta.
Pihta- ja Huippu-lapaset neulotaan kaksivärisenä kirjoneuleena alhaalta ylös. Joustin neulotaan yksivärisenä, jotta se olisi mahdollisimman joustava ja miellyttävä käyttää.
Pihta-kirjoneulelapaset
Huippu-kirjoneulelapaset
Lapasten kuviot ovat yksinkertaiset. Kämmenpuoli on kokonaan kapeaa pystyraitaa. Myös kämmenselän pohjakuvio on samaa pystyraitaa, mutta sen ”päälle” tehdään kiilamaiset raidat pientä shakkiruudukkoa. Pihta oli ensimmäinen versio tästä ideastani ja siinä on suorat kiilat. Huipun kämmenselän kuvio sen sijaan mutkittelee ja näyttää omasta mielestäni vuoristolta, etenkin omissa vaaleanharmaan ja sinisen värisissä lapasissani.
Pihta-lapasten kämmenet
Huippu-lapasten kämmenet
Kirjoneuleeksi Pihta ja Huippu ovat helpoimmasta päästä, sillä lankajuoksut ovat lyhyitä. Vain muutamassa kohdassa neulotaan viisi peräkkäistä silmukkaa samalla värillä, muutoin samanvärisiä silmukoita tulee peräkkäin enimmäkseen vain yksi tai kaksi. Yksinkertainen kuvio puolestaan antaa mahdollisuuden keskittyä käsien liikkeeseen kuvion sijaan.
Pihta-lapasten kärjet silmukoidaan kiinni. Huipun kämmenosan kärki silmukoidaan myös, mutta peukaloiden päistä tehdään kavennuksilla hieman pyöreämmät.
Huippu-lapasten peukalokiila
Huippu-lapasen kärjet
Sekä Pihta- että Huippu-lapasten ohjeet ovat nyt saatavilla Ravelryn kautta: Pihta, Huippu.
Ostin viime vuonna Lanitiumin kesäalesta monta vyyhtiä polwarth-silkki -lankaa. Se on fingering-vahvuista ja sopiva välimuoto sileän ja rouhean välillä. Neljä ostamistani väreistä kuului mielestäni samaan työhön, joka oli ilmiselvästi huivi. Halusin korostaa jokaista lankaa erikseen, sillä ne olivat kauniita, hitusen vaihtelevansävyisiä värejä. Näin mielessäni värien liukuvan toisikseen, niinkuin muutamassa aiemmassa työssäni kuten Valentino, Indian Summer ja Sumu.
Tutkittuani mahdollisia raidoitusvaihtoehtoja vähän aikaa löysin sopivan juuri näille langoille. Valitsemani raidat toivat mieleen ääniaallon etenemisen ilmassa – tai miksei jossakin muussakin kaasussa tai vaikkapa nesteessä. Raidat valittuani laskeskelin vielä eri värien leveimpien raitojen leveydet, jotta langanmenekki olisi sopiva – en halua langan loppuvan keneltäkään kesken eikä toisaalta suuri määrä jämälankaakaan ole tarkoituksenmukaista. Lopputulos oli paitsi tehokas langankäytöltään myös kaunis.
Ääniaallot ovat pitkittäistä aaltoliikettä. Ilmanpaine vaihtelee aallon edetessä. Koska ilma on läpinäkyvää eikä ilman väri muutu paineen muuttuessa, ääniaaltoja ei voi nähdä. Vaski soi -huivi näyttää siltä, miltä kuvittelen ääniaaltojen näyttävän. Varsinainen ääniaalto ei tietenkään koostu erillisistä, jyrkkärajaisista pätkistä erisuuruisia ilmanpaineita, vaan paine vaihtelee liukuvasti.
Neulemalleja, joiden nimi viittaa ääniaaltoihin tai kaikuun, tuntui olevan vaikka kuinka paljon. En oikein tiennyt, minkä nimen antaa omalleni, kunnes eräänä rentoja hetkenä mieleeni juolahti eräs tavu. Aloin samantien maistella, mitä kirjaimia laittaa tuon tavun perään ja melkein heti se pulpahti suustani: vaski. Yksinään sana ei tuntunut sopivalta nimeltä tälle huiville, joten lähdin kokeilemaan sen perään eri sanoja. Liian pitkä nimi ei saisi olla, koska silloin kukaan muunkielinen ei muistaisi sitä, eikä varmasti osaisi kirjoittaa sitä oikein minkään sivun hakukenttään. Olen erinäisiä kertoja joutunut tavaamaan pitkiä, monikonsonanttisia vieraskielisiä nimiä, joten en halua aiheuttaa samaa päänvaivaa muille! Koska huivi oli saanut innoituksensa ääniaalloista, soiminen tuntui sopivalta tekemiseltä vaskelle – siispä annoin huiville nimeksi Vaski soi.
Värien valinnassa kannattaa huomioida pari seikkaa. Ensinnäkin, jos käytät huivia kaulasi ympärille kietaistuna niin, että huivin keskikohta tulee eteen, väreistä näkyy eniten väri B. Se on siis tietyllä tapaa huivin pääväri. Valitsisin siis väriksi B sellaisen, joka sopii parhaiten kasvoihisi. Samaan aikaan väri C on myös aika hyvin esillä ja koska sitä on vähemmän kuin muita värejä, se on tavallaan tehosteväri.
Toinen asia, jolla voi olla merkitystä, on värien menekki. Väriä C menee selvästi vähemmän kuin muita. Jos jokainen vyyhti on alunperin täysi, se tarkoittaa, että väristä C jää kohtalainen määrä jämälankaa – jonka voi käyttää johonkin toiseen työhön. Omaan huiviini valkoinen päätyi väriksi C juuri siksi, että voisin käyttää yli jäävän langan toiseen työhön yhdessä vihreän samaa lankaa olevan vyyhdin kanssa.
Mitä neuloa kirjavista langoista? Etenkin, jos väreillä on suuri kontrasti, joutuu miettimään tarkkaan, mitä langasta tekee. Sileä neule olisi ihanaa, mutta värit saattavat asettua miten sattuu ja kokonaisilme onkin sitten kaikkea muuta kuin ihana. Tähän mennessä olen ratkaissut asian neulomalla raitoja. Kirjavan langan kaveriksi otan jonkin neutraalin, kuten valkoisen tai harmaan, ja lopputulos korostaa kirjavan langan eri sävyjä muuttumatta sillisalaatiksi.
Tämänkertaisen huivini tarina ulottuu ajassa taaksepäin hetkeen, jolloin näin upean vyyhdin Colorsong Yarnin nettisivuilla. Lanka oli Mini Maiden värissä Masala. Kirkkaita perusvärejä aavistuksen murrettuna sopien täydellisesti yhteen. Sitä piti käydä ihailemassa monta kertaa. Lopulta olin tuhlannut haaveiluun niin paljon aikaa, että yhtäkkiä juuri tuo väri olikin poistomyynnissä. Jäljellä oli enää yksi vyyhti, eikä uusia tulisi! Ryhdyin välittömästi toimiin ja sain kuin sainkin viimeisen vyyhdin omakseni.
Vyyhti ehti pyöriä varastossani nelisen vuotta ennenkuin tiesin, mitä siitä tulee. Aloitin kolmiohuivin ja radoitin kirkkaanväristä Masalaa valkoisella Avantgardella. Ensin Masala-raidat olivat leveämmät ja valkoiset raidat kapeammat, sitten vähitellen asetelma liukui päinvastaiseksi.
Sattumalta Masala tarkoittaa myös taajamaa Etelä-Suomessa. Minulla vieläpä on henkilökohtainen suhde kyseiseen paikkakuntaan, sillä ensimmäinen kotini, jonka muistan, oli sen läheisyydessä. Kävin Masalassa esikoulun, mutta muutimme pois sen lukuvuoden aikana, joten kouluun en Masalassa ehtinyt. Emme kuitenkaan muuttaneet kauas, joten kävin paikkakunnalla vielä monta kertaa myöhemminkin seuraavien parinkymmenen vuoden aikana.
Masala-huiviohje on saatavilla Ravelryn kautta täällä.
Viime kesänä sain huivi-idean, joka muistutti halo-valoilmiötä. Useampana talvena olen nähnyt noita ilmassa olevien jääkiteiden aiheuttamia “valeaurinkoja”. Osa niistä on ollut pyöreitä, osa aivan erimuotoisia. Nyt halusin neuloa huivin, joka koostuisi samoista elementeistä kuin Auer-huivi, mutta jonka pitsiosuudet pitenisivät huivin säteen kasvaessa.
Langaksi valitsin kirkkaankeltaisen vyyhdin Handun Luomuhuivilankaa. Siinä on 600 metriä sadan gramman vyyhdillä, joten se on oikein mukavanpaksuista, ei liian ohutta, mutta yhdestä vyyhdistä saa jo järkevänkokoisen pitsihuivin. Ajatuksenani oli neuloa samaa yksinkertaista pitsiä aina oikein neulottavien raitojen väliin, kunnes lanka loppuu, joten tällä kertaa ei edes tarvittu tarkkoja laskelmia, niinkuin monen muun huivimallini kohdalla.
Aluksi huivi eteni huimaa vauhtia, kuten niskasta aloitettavat huivit yleensäkin. Veljeni, joka ei neulo, oli vierailulla samana päivänä, jona aloitin huivin ja vitsaili, että älä nyt kerralla neulo koko huivia. Kerroin, että aluksi näyttää siltä kuin huivi voisikin valmistua saman päivän aikana, kun puoliympyrän säde kasvaa nopeasti, mutta kerrosten pidentyessä niiden neulomisaikakin pitenee, joten huivin koko ei pian enää näytä juurikaan kasvavan.
Pian huivin kanssa tuli vastaan ensimmäinen ongelma. Olin viime syksynä raskaana ja pahoinvointi oli alussa aikamoista. Olen aina rakastanut puhtaan keltaista väriä, mutta tällä kertaa väri tuntui pahentavan huonoa oloani. Olo oli sen verran kamala, ettei sitä viitsinyt ehdoin tahdoin pahentaa millään harrastuksella – neulomisen on tarkoitus tuottaa hyvää oloa, eikä pahaa – joten huivi sai jäädä hyllylle odottamaan pitkäksi aikaa. Jonkin ajan kuluttua jouduin jättämään neulomisen kokonaan, koska käsien liike pahensi merisairautta eikä käsitöiden tekeminen siksi ollut enää mielekästä.
Lopulta lähempänä joulukuuta oloni oli jälleen riittävän hyvä keltaisen huivin jatkamiseen. Huivi etenikin hyvin, kunnes vastaan tuli uusi pulma: lanka loppui keskellä pitsiraitaa, eikä se näyttänyt ollenkaan hyvältä. Vaihtoehtoina oli purkaa edellisen pitsiosuuden loppuun ja jättää huivi pieneksi, tai sitten keksiä reunaan jokin aivan muu ratkaisu. Päädyin jälkimmäiseen: päätin neuloa reunaan pitsireunuksen, joka olisi aivan erilainen kuin huivin peruspitsi. Parin mallitilkun jälkeen tiesin, mitä halusin ja sain purkaa muutamia kymmeniä kerroksia neuloakseni reunan.
Huivi olisi ollut valmis reilusti ennen joulua, ellei lanka olisi loppunut kesken noin 2/3 reunapitsiä neulottuani! Olin ennen purkamista arvioinut hyvän tovin, että langan pitäisi riittää koko reunukseen, mutta ei se riittänyt! Nyt menikin pidempi hetki miettiessä, mitä teen. Purkaako koko reunus ja edellinen pitsiraita, vai jatkaako huivi valmiiksi toisella langalla. Kolmas vaihtoehto oli purkaa reunus ja neuloa se eri langalla, jolloin värin vaihtuminen ei olisi ongelma, reuna kun neulotaan sivuttain, toisin kuin muu huivi. Samaa lankaa, etenkään samassa värissä, ei enää ollut saatavilla.
Selasin lankavarastoani – onneksi olin syöttänyt kaiken Ravelryyn, joten omaisuuteni tutkiminen kävi helposti – ja ainoa järkevä vaihtoehto oli ColourMartin Diamante värissä Sun. Koska se oli ColourMartin lankoja, se pitäisi vyyhdetä ja pestä ennen käyttöä. En halunnut ottaa riskiä, että Handun huivilanka huopuisi pesussa, jos pesisin koko huivin vasta valmiina. Tässä vaiheessa raskautta pahoinvointi oli tosiaan jo hellittänyt, mutta tilalle oli tullut muita vaivoja, enkä pystynyt pesemään lankaa moneen viikkoon ja projekti viivästyi taas.
Lopulta sain kuin sainkin huivin valmiiksi tammikuun lopulla. Koska lanka oli loppunut kesken, en halunnut suositella juuri tuonpaksuista – 600 m/100 g – lankaa, sillä sitä tarvittaisiin pienimpäänkin huivin kokoon enemmän kuin yksi vyyhti. Päätin siksi neuloa uuden mallihuivin vähän ohuemmasta langasta. Samalla saisin myös tarkistettua toisen koon silmukkamäärät ja sen, että olen laskenut oikein ja toisestakin koosta todella tulee suunnilleen puoliympyrä!
Uuden huivin langaksi valitsin vaaleanharmaata ColourMartin Diamantea. Olin juuri tilannut tuota lankaa lisää useammassa värissä ja tuo vaaleanharmaa niistä oli juurikin haloilmiön värinen. Neuloin langan kaksinkerroin saadakseni juoksevuudeksi noin 700 m/100 g. Samaan aikaan laitoin ohjeen jo koeneulottavaksi, joten tein uutta huivia yhtä aikaa koeneulojien kanssa.
Tällä kertaa tielle ei tullut kompastuskiviä ja huivi valmistui noin kuukaudessa. Diamante on todella ihanaa lankaa, kasmir antaa untuvaisen pinnan, kun taas silkki tekee lankaan pienen kimalluksen. Merino puolestaan tekee langasta soljuvaa ja sileää. Lankaa on parhaillaan joitakin värejä tarjollakin ColourMartin nettikaupassa.
Huivimallista tuli juuri niin kaunis kuin haaveilin, vaikka malli muuttuikin matkan varrella. Olen erittäin tyytyväinen sekä keltaiseen että harmaaseen huiviini ja niille tulee varmasti käyttöä.
Halo-huiviohje on saatavilla Ravelryn kautta täällä.
Auer on niskasta aloitettava puoliympyrän muotoinen huivi. Siinä vuorottelevat aina oikein neulottavat raidat ja yksinkertainen pitsi. Jos lanka sattuu loppumaan kesken, huivin silmukat on helppo päätellä jo aiemmin – pitsikuvio on vain muutaman kerroksen korkuinen, joten lopputulos näyttää joka tapauksessa hyvältä.
Mallihuivin lanka oli ColourMartin 8/44NM-kasmiria. Se on kerrattu useammasta hyvin ohuesta ja tiiviistä langasta ja siksi se on silkkistä ja ihanan laskeutuvaa. Tuolla valmistusmenetelmällä tosin langasta tulee helposti epätasapainoista, mikä tarkoittaa, että sileä neule vetää vinoon, mutta vika ei tule esiin neulottaessa aina oikein tai pitsiä, joten tämän huivin kanssa lanka toimii erinomaisesti. Lanka on ehdottomasti yksi suosikeistani!
Neuloin huivin kahdesta sinisillä täplillä maustetusta vaaleanpunaisesta Handun sinkusta. Halusin kokeilla nuolen muotoista huivia, koska ne näyttivät niin mielenkiintoisilta. Ajattelin käyttää jotakin yksinkertaista kuviota, sillä lanka oli kirjavaa eivätkä monimutkaisemmat kuviot olisi erottuneet.
Päätin käyttää koukuttavaksi osoittautunutta Tainan kuviota, jossa vuorottelevat aina oikein neulonut raidat ja yksinkertaisimmat mahdolliset pitsikerrokset. Lopputulos: Tainan nuoli eli Taina’s Arrow.
Mallihuivi on 65 cm syvä ja 210 cm leveä pingotettuna. Huivista tuli riittävänkokoinen tällaiselle 180 cm pitkälle henkilölle.
Miriam on vuoden 2018 Tour-de-Sock -sukkakilpailun lämmittelymalli. Miriam neulotaan varresta alaspäin kirjoneuleena. Jos kirjoneule takkuaa, tämä on mielestäni aika hyvä malli harjoitteluun, sillä värijuoksut ovat lyhyitä ja kuvio on erittäin yksinkertainen. Voit keskittyä käsiisi kaavioiden sijaan.
Idea malliin oli ollut mielessäni jo joulukuusta 2015, kun suunnittelin toista sukkamallia erääseen muuhun sukkakilpailuun. Tuo malli ei lopulta ollut niin hyvä, että olisin voinut lähettää sitä, ja vauvaa hoitaessa aikakin loppui pahasti kesken tuolloin, joten en julkaissut sitä lainkaan. Miriam kuitenkin jäi takaraivooni odottamaan sopivaa hetkeä.
Kesällä 2017 lopulta otin Miriamin “pöydälle” ja aloin työstää sitä. Pian ilmeni kuitenkin uusia mutkia matkaan: pari sormeani kipeytyi niin, että joudui jättämään sukan keskelle kantapäätä. Viime talvena sitten näin Tour-de-Sockin Ravelry-ryhmässä viestin, jossa haettiin sukkamalleja kuluvan vuoden kilpailuun. Näin Miriamin tilaisuuden koittaneen ja jatkoin työtäni sen parissa. Se osoittautui huomattavasti haastavammaksi kuin olin ajatellut mutta lopulta erään suuremman remontin jälkeen sain sen valmiiksi. Ehdin lähettää sähköpostin jopa päivää ennen deadlinea!
Miriam on tällä hetkellä saatavilla vain Tour-de-Sock -sivuston kautta, ja vain rekisteröityneille kisaajille. Kilpailu tosin ei ole millään tavalla velvoittava, mitään ei ole pakko neuloa eikä kisasta putoa pois, joten kuka tahansa voi rekisteröityä. Maksu on 10 dollaria (USD) ja se menee Paypal-kulujen ja palkintojen postikulujen kattamisen jälkeen Lääkärit ilman rajoja -avustusjärjestölle. Rekisteröityä voi heinäkuun 5. päivään saakka lomakkeella, jonne on linkki tällä sivulla.
Miriamista on kilpailun ajan tarjolla vain englanninkielinen versio. Suomenkielisen version julkaisen tämän kesän Tour-de-Sock -kilpailun päätyttyä, toivottavasti jo syksyn aikana, samaan aikaan kun laitan englanninkielisenkin version tarjolle myös muille kuin kilpailijoille.
Viimeisessä kuvassa on alkuperäinen sukka, jota työstin kiireellä helmikuussa. Muissa kuvissa on myöhemmin keväällä tekemäni pari, jonka sukissa on keskenään eri väridominanssi – siksi toinen näyttää vaaleanpunaiselta ja toinen siniseltä.
