Building Blocks -huivi

Neulon välillä myös muiden ohjeista, kun ehdin. Lokakuussa 2016 osallistuin Stephen Westin mysteerihuivin yhteisneulontaan. Huivi on nimeltään Building Blocks Shawl ja toisin kuin edellisen vuoden mysteerihuivi Doodler, rakennuspalikkahuivi oli aika suoraviivainen. Olin vähän pettynyt, kun huivissa ei kahden ensimmäisen vihjeen jälkeen ollut mitään yllätyksellistä. Olin toivonut huivia, jossa ei koskaan tiedä, mihin suuntaan seuraavaksi neulotaan ja millä tekniikalla.

Huivista tuli minulla vähäksi aikaa ikuisuusneule eli sellainen, joka vain jatkuu ja jatkuu ja jota neulotaan pikkuhiljaa pitkän aikaa. Lopulta sain sen valmiiksi kuluneena kesänä. Vihdoin! Lämpimän kesän vuoksi huivista ei ole vielä käyttökokemusta, mutta kunhan syksy todella alkaa, se pääsee varmasti käyttöön.

Building Blocks -huivi

Yllätyksettömyydestä huolimatta Building Blocksia oli oikein mukava neuloa. Suoraviivaisena se oli helppo ottaa esiin tai mukaan neuletapaamisiin ja jatkaa siitä, mihin oli jäänyt ilman kummempaa miettimistä tai ohjeen tavaamista. Lisäksi olin valinnut langoiksi ColourMartin kasmiria ja kasmirsekoitteita, joten erityisesti lankojen puolesta työ oli unelmaneule.

Building Blocks -huivi kaulan ympäri kiedottuna

Huivin musta lanka koostuu kahdesta samanlaisesta langasta, joista toinen on tasaisen musta ja toinen meleerattu tummanharmaa. Langat ovat peräisin jämälankasetistä, jonka ostin yllätyspussina ColourMartilta. En siksi tiedä, mikä lankojen tarkka kuitusisältö on. Tuntuman perusteella ne ovat enimmäkseen villaa, jotakin muuta kuin merinoa.

Hiekanvärinen lankakin koostuu kahdesta eri langasta, mutta ne ovat keskenään erilaisia. Toinen on yksisäikeistä, toinen kierteistä. Myös nämä molemmat langat ovat peräisin samasta ColourMartin yllätyspussista. Kierteisessä langassa on ilmeisesti angoraa, sillä se yskitti minua vähän, ei kuitenkaan liikaa neulomista ajatellen, kunhan pidin neuleen sylissäni enkä aivan kasvojen edessä.

Building Blocks -huivi harteilla

Sininen lanka on kokonaan kasmiria – tai olisi ollut, ellen olisi arvellut langan loppuvan
kesken. Kaivoin varastosta samanväristä merinoa jatkoksi, kun aloin neuloa yksiväristä, sinistä raitaa. Tuossa raidassa käytin kahta kasmirsäiettä ja yhtä merinosäiettä. Myös nämä langat ovat peräisin saman yrityksen myymistä jämäseteistä, tosin sellaisesta, jossa kuitusisältö on kerrottu, joten tiedän toisen olevan kokonaan kasmiria ja toisen kokonaan merinoa. Kasmir oli meleerattua, merino yksiväristä, muuten niiden väri on täsmälleen sama, joten lopullisesta neuleesta voisi olla vaikea huomata, että raidassa on käytetty useampaa eri lankaa.

Lähikuva Building Blocks -huivista

Oranssit osuudet ovat myös kahta eri lankaa. Toinen niistä on vieläpä samasta yllätyspussista kuin mustat ja hiekanväriset. Siinä on luultavasti silkkiä mukana, sillä langassa on untuvaisen pinnan lisäksi kiiltoa.

Toinen oranssi on ainoa, jonka olen ostanut kartiolla. Siinä on 52 % kasmiria ja 48 % pellavaa – unelmalanka! En vielä tiedä, miten lanka kestää käytössä, mutta ostin sitä siitä huolimatta aikanaan useamman kartion. Ainoa huono puoli tuossa langassa on, että ainakin tuo oranssi väri päästää aika paljon väriä pesussa. Olin suunnitellut neulovani sitä erääseen toiseen huiviin valkoisen, samanlaisen langan kanssa, mutta oranssi lanka olisi pitänyt pestä ensin huolella – eli vyyhdittää, pestä ja keriä, mikä on noin ohuen langan kanssa erittäin katastrofialtis prosessi – ja silti olisin saanut pelätä, värjääkö oranssi kuitenkin valkoisen langan. Taidan neuloa sen yksinään tai jonkin tummemman langan kanssa.

Taina’s Arrow

Neuloin huivin kahdesta sinisillä täplillä maustetusta vaaleanpunaisesta Handun sinkusta. Halusin kokeilla nuolen muotoista huivia, koska ne näyttivät niin mielenkiintoisilta. Ajattelin käyttää jotakin yksinkertaista kuviota, sillä lanka oli kirjavaa eivätkä monimutkaisemmat kuviot olisi erottuneet.

Vaaleanpunakirjava vyyhti käsinvärjättyä Ilun sinkkua

Päätin käyttää koukuttavaksi osoittautunutta Tainan kuviota, jossa vuorottelevat aina oikein neulonut raidat ja yksinkertaisimmat mahdolliset pitsikerrokset. Lopputulos: Tainan nuoli eli Taina’s Arrow.

Tainan nuoli -huivi harteilla

Mallihuivi on 65 cm syvä ja 210 cm leveä pingotettuna. Huivista tuli riittävänkokoinen tällaiselle 180 cm pitkälle henkilölle.

Tainan nuoli -huivi
Tainan nuoli -huivi hyppytuulella

Miriam

Miriam on vuoden 2018 Tour-de-Sock -sukkakilpailun lämmittelymalli. Miriam neulotaan varresta alaspäin kirjoneuleena. Jos kirjoneule takkuaa, tämä on mielestäni aika hyvä malli harjoitteluun, sillä värijuoksut ovat lyhyitä ja kuvio on erittäin yksinkertainen. Voit keskittyä käsiisi kaavioiden sijaan.

Miriam-sukat edestä

Idea malliin oli ollut mielessäni jo joulukuusta 2015, kun suunnittelin toista sukkamallia erääseen muuhun sukkakilpailuun. Tuo malli ei lopulta ollut niin hyvä, että olisin voinut lähettää sitä, ja vauvaa hoitaessa aikakin loppui pahasti kesken tuolloin, joten en julkaissut sitä lainkaan. Miriam kuitenkin jäi takaraivooni odottamaan sopivaa hetkeä.

Miriam-sukat sivulta ja takaa

Kesällä 2017 lopulta otin Miriamin “pöydälle” ja aloin työstää sitä. Pian ilmeni kuitenkin uusia mutkia matkaan: pari sormeani kipeytyi niin, että joudui jättämään sukan keskelle kantapäätä. Viime talvena sitten näin Tour-de-Sockin Ravelry-ryhmässä viestin, jossa haettiin sukkamalleja kuluvan vuoden kilpailuun. Näin Miriamin tilaisuuden koittaneen ja jatkoin työtäni sen parissa. Se osoittautui huomattavasti haastavammaksi kuin olin ajatellut mutta lopulta erään suuremman remontin jälkeen sain sen valmiiksi. Ehdin lähettää sähköpostin jopa päivää ennen deadlinea!

Miriam-sukat, pohja

Miriam on tällä hetkellä saatavilla vain Tour-de-Sock -sivuston kautta, ja vain rekisteröityneille kisaajille. Kilpailu tosin ei ole millään tavalla velvoittava, mitään ei ole pakko neuloa eikä kisasta putoa pois, joten kuka tahansa voi rekisteröityä. Maksu on 10 dollaria (USD) ja se menee Paypal-kulujen ja palkintojen postikulujen kattamisen jälkeen Lääkärit ilman rajoja -avustusjärjestölle. Rekisteröityä voi heinäkuun 5. päivään saakka lomakkeella, jonne on linkki tällä sivulla.

Miriam-sukat sivulta

Miriamista on kilpailun ajan tarjolla vain englanninkielinen versio. Suomenkielisen version julkaisen tämän kesän Tour-de-Sock -kilpailun päätyttyä, toivottavasti jo syksyn aikana, samaan aikaan kun laitan englanninkielisenkin version tarjolle myös muille kuin kilpailijoille.

Miriam-sukka, valkokirjava

Viimeisessä kuvassa on alkuperäinen sukka, jota työstin kiireellä helmikuussa. Muissa kuvissa on myöhemmin keväällä tekemäni pari, jonka sukissa on keskenään eri väridominanssi – siksi toinen näyttää vaaleanpunaiselta ja toinen siniseltä.

Itu

Patenttihuivien sarja jatkuu. Nyt vuorossa on kulmasta aloitettava Itu. Samoin kuin edeltäjänsä Humus ja Honka, myös Itu on enimmäkseen telkkarineuletta. Reunan tuppilo neulotaan samalla kertaa kuin muu huivi, joten saattaa mennä parisen tusinaa kerrosta ennenkuin se tulee selkäytimestä.

Itu-huivi auki levitettynä

Vihreä mallihuivin langoista on ihanaa SweetGeorgia Yarns Tough Love Sockia värissä Basil. Lanka on yllättävän pulleaa ja siksi lankaa kului enemmän kuin vaaleaa lankaa, joka puolestaan on Lorna’s Laces Solemate. Huivin Solemate on vaaleanpunaisella, mintuvihreällä ja vaaleansinisellä maustettu luonnonvalkoinen, nimeltään Princess Donna. Kumpikin lanka oli jo yksinään herkullista, yhdessä nuo vielä korostavat toistensa hyviä puolia.

Vielä en ole raaskinut käyttää huivia, mutta kyllä tuosta yksi lempihuiveistani tulee.

Itu-huivi harteilla

Moreeni

Sain valmiiksi ensimmäisen pipo-ohjeeni, Moreenin. Se on kaksiväristä patenttia ja samaa sarjaa kuin Humus ja Honka. Kuviot syntyvät lisäyksin ja kavennuksin, joten tämäkin malli on kohtalaisen suoraviivainen. Moreeni on osa e-kirjaa, johon kuuluvat myös kolme huivia: Humus, Honka ja Itu.

Moreeni on suunniteltu aikuiselle, vaikka ensimmäisessä kuvassa poseeraakin 6-vuotias poikani. Ensimmäisestä piposta tuli sittenkin liian tiukka minulle, joten neuloin itselleni uuden rennommin rantein ja suuremman koon mukaan. Lankana tässä uudessa pipossa oli BC Garnin Lucca, jota harmillisesti ei enää valmisteta. Pipo on unelmanpehmeä! Toisaalta patenttineule, tai tarkemmin patenttijoustin, jota Moreenikin on, jo itsessään on niin kuohkeaa, että piposta tulee kuohkean pehmeä melkein millä tahansa langalla.

Tein vielä kolmannenkin Moreenin. Se syntyi ColourMartin merinosta, joka myös on untuvanpehmeää. Vaaleanpunaisen ja harmaan hempeä yhdistelmä viehättää niin paljon, että neulon todennäköisesti vielä ainakin yhden pipon näillä samoilla väreillä.

Vaaleanpunaharmaa Moreeni-pipo

Honka

Honka-huivin ohje on nyt julkaistu. Ohje löytyy Ravelry-puodistani ja siihen sisältyy sekä suomen- että englanninkielinen pdf.

Honka-huivi

Honka aloitetaan ylhäältä ja siitä tulee kolmion muotoinen. Huivi neulotaan kaksivärisenä patenttineuleena, joten se on käytännössä kaksipuolinen eli sitä voi käyttää kumminpäin tahansa. Honka on saanut innoituksensa ja nimensä männyn juurakosta.

Honka-huivi nurjalta puolelta

Huivin tarina alkoi ihkaensimmäisillä Jyväskylän neulefestareilla kesällä 2016. Osallistuin tuolloin Stephen Westin patenttineulekurssille. Siitähän sitten innostuin niin, että kotona piti heti aloittaa kokonainen huivi käyttäen juuri kurssilla opittuja tekniikoita. Sovelsin vanhaa ja hyväksi havaittua menetelmää ja neuloin ensin pienen “palikan” patenttia, ja poimin sitten silmukoita sen reunoista. Sen jälkeen lisäsin silmukoita reunoilla ja keskellä saadakseni kolmion.

Huivista tuli oikein ihana. Halusin kuitenkin ehdottomasti muuttaa kolme asiaa siinä, ja koska olin juuri aloittanut opiskelun, en ehtinyt miettiä ratkaisuja ennen kuin vasta kevään ollessa pitkällä. Huhtikuussa sitten pääsin uuteen yritykseen ja syntyi Humus. Ensimmäisestä huivista jäi kuitenkin kytemään ajatus neuloa melkein samanlainen huivi kuin ensimmäinen oli ollut. Kesällä tein ensin vielä Itu-huivin, joka on samaa sarjaa ja josta saatte lukea lisää piakkoin. Lopulta, yli vuosi Stephenin kurssin jälkeen, aloitin vihdoin Hongan.

Honka-huivi harteilla, nurja puoli

Hongasta tuli juuri sopivankokoinen neljällä vyyhdillä. Reunan kuvio näkyy paremmin kuin olin toivonut, sillä valitsin erehdyksessä toiseksi reunan väreistä muita jonkin verran paksumman langan. Se olisi oikeastaan vaatinut paksummat puikot, mutta sattuma toimi tässä kohtaa hyvään suuntaan, sillä kuvio tulee nyt paremmin esiin kuin ohuemmalla langalla olisi tullut.

Kaikenkaikkiaan Honka onnistui täysin. Siitä on tullut talven käyttöhuivini, se on lämmin ja riittävän suuri. Lisäksi reunan kuvioiden kylmähkö, kirkas keltainen on lempivärini.

Suomenkielisiä kaksivärisen patenttineuleen lyhenteitä

Loppukesällä 2016 neuloin kaksiväristä patenttihuivia omasta päästäni. Kirjoittelin ohjettakin ja jäin miettimään, onkohan patenttisilmukoille olemassa vakiintuneita, suomenkielisiä lyhenteitä. Netti ja omasta hyllystä löytyneet kirjat eivät kertoneet mitään, enkä kirjastoonkaan ehtinyt tutkimaan asiaa, joten käänsin Nancy Marchantin englanninkielisiä lyhenteitä ja keksin loput itse. Käytän osaa noista lyhenteistä Humus-huivini ohjeessa, joka on vielä koeneulottavana.

Lyhyt englanti-suomi -patenttisanastoni:

brk = po (“patentti oikein”)
brp = pn (“patentti nurin”)
sl1yo = n1lk (“nosta 1, langankierto”)
brkyobrk = po-lk-po (“patentti oikein, langankierto, patentti oikein”)
brpyobrp = pn-lk-pn (“patentti nurin, langankierto, patentti nurin”)
brLsl dec = pokv (“patentti oikein kavennus vasemmalle (kallistuva)”)
brRsl dec = poko (“patentti oikein kavennus oikealle (kallistuva)”)
brpLsl dec = pnkv (“patentti nurin kavennus vasemmalle (kallistuva)”)
brpRsl dec = pnko (“patentti nurin kavennus oikealle (kallistuva)”)

Yritin keksiä sellaisia lyhenteitä, joita voi tarvittaessa laajentaa. Kun esimerkiksi kahden silmukan “perus”kavennus on poko tai pokv kallistussuunnasta riippuen, niin neljän silmukan kavennus voisi vastaavasti olla po4ko tai po4kv. Kokeilin myös muun muassa pok4o:a, mutta silmä ei tunnu erottavan nelosta k:n perästä yhtä hyvin kuin sen edeltä, joten po4ko toiminee paremmin.

Jos noista on olemassa paremmat versiot, kuulisin siitä oikein mielelläni. Lisäksi noita keksimiäni saa tietenkin vapaasti käyttää.

Valentino on nyt ilmainen

Kun poikani oli vauva, sain villahaalarin, jonka mummoni oli neulonut minulle, kun itse olin vauva. Hihaton haalari oli niin käytännöllinen, että innostuin tekemään uuden – edellinen alkoikin jo hajota saumoista, kun oli jatkuvassa käytössä – ohuemmasta langasta ja tietenkin saumattomana.

En osannut valita värejä, joten tilasin Wollmeiselta yllätyspussin. Sieltä kuoriutui violetti ja sininen vyyyhti, aika tummia värejä, mutta ne sopivat hyvin poikani hipiään.

Vauva makailee yllään violetti neulehaalari

Mieheni teki tuolloin niin paljon töitä, että neuleaikaa oli vähän, neulesuunnitteluajasta puhumattakaan, joten kesti kaksi vuotta(!) ja kolme haalaria, ennenkuin sain ohjeen valmiiksi. Myöhemmin vielä parantelin ohjetta ja lisäsin kolmannen koon.

Nyt Valentino on ilmainen. Sen voi neuloa myös hihallisena. Ohjeessa on kuva, josta löytyvät valmiin haalarin mitat, samoin siellä kerrotaan, missä kohtaa lahkeisiin ja keskivartaloon kannattaa neuloa lisää pituutta, jos niin haluaa tehdä.

Violetin haalarin sisällä on sama lapsi kuin vaaleanpunaisenkin, tyttäreni, sillä pojasta en ehtinyt silloin aikanaan talvella saada kunnon kuvia.

Koeneulontaa: Humus-huivi

Uusin huivini on neulottu kaksivärisenä patenttina ylhäältä alas. Ohje on nyt testattavana ja toivon mukaan saan sen julkaistua syyskuussa. Kuvien huivi on kokoa M, koon L huivi on pinta-alaltaan noin kaksinkertainen eli sopii keijua isommillekin käyttäjille (itsekin tosin olen 180-senttinen, joten myös koko M on oikein käyttökelpoinen).

Humus-huivi

Huivin Ravelry-sivu on täällä ja koeneulonnan englanninkielinen keskusteluketju löytyy täältä.

Humus-huivi, nurja puoli