Neuloin pojalleni peiton, sillä vanha alkoi käydä pieneksi. Valitsin langaksi pehmeän merinovillan, jottei peitto varmasti kutita. Mallineuleen katsoimme yhdessä kirjasta. Mallikerta oli sen verran pieni, että päätin kasvattaa kuviota.
Mallineuleen kuvion koon kasvattaminen osoittautui vaikeammaksi kuin olin kuvitellut. Ei sekään sentään rakettitiedettä ollut, mutta olin ajatellut sen käyvän käden käänteessä. Joissakin kohdissa jouduin vähän miettimään, ennenkuin sain kaavion oikein.
Neuloin oikein ison mallitilkun. Se taisi olla melkein suositusten mukainen eli 20 cm kanttiinsa. Siinä sain kätevästi kokeiltua myös erilaisia reunaratkaisuja. Päädyin lopulta neulomaan reunat samaan aikaan muun peiton kanssa. Silmukoiden poimiminen olisi ollut aika työlästä ja halusin saada nopeasti valmista.
Osallistuin peitolla ColourMart Lovers -ryhmän (Ravelryssä) puolivuosittain järjestettävään tempaukseen. Siinähän voi maineen ja kunnian keräämisen lisäksi voittaa lankaa. Laskin tarkkaan, kuinka monta kerrosta täytyy neuloa, jotta ehdin saada peiton valmiiksi ennen kilvan loppumista. Varasin aikaa myös peiton pesemiselle.
Aikani neuloin peittoa innolla, kunnes into lopahti. Projekti oli edelleen ihana, mutta liika on liikaa. Olin tehnyt sitä turhan tiivissä tahdissa. Lopulta kävi kuten monena aiempanakin vuonna: en saanut neulettani valmiiksi määräajassa. No, lankaa kyllä riittää varastoissani, ja neuletta voi esitellä muulle maailmalle muutenkin kuin tuon tempauksen puitteissa.
Lanka oli alunperin ollut kaikki samalla kartiolla. 900 grammaa paksua merinovillaa yhtenä kartiollisena on aika muhkea kimpale. Projektin loppumetreillä oli hienoa, kun keskellä ollut pahvikartio alkoi lopulta häämöttää. Siitä tuli aikaansaapa olo.
Suuresta kartiollisesta ja tarkoista laskelmistani huolimatta lanka loppui kesken. No, ei hätää, ajattelin, ja kaivoin mallitilkun esille. Sitä purkamalla sain viimeisetkin kerrokset neulottua loppuun. Olin tosin ostanut myös uuden peitollisen samaa lankaa toisen poikani tulevaa peittoa varten, joten varsinaista hätää ei edes ollut.
Heti seuraavana päivänä peiton valmistumisesta otin siitä kuvia. Lapsi odotti malttamattomana, että pääsisi käyttämään sitä – oli muuten alkukesä ja aika lämmintä – joten ei sopinut viivytellä.
Kuvien sänky on 140 cm leveä ja noin kaksi metriä pitkä. Peitosta tuli siis aika sopiva pitkälle 9-vuotiaalle pojalle. Onpa kasvunvaraa. Jossakin vaiheessa lapsi tosin todennäköisesti kasvaa vielä ohi peitostaan, joten saanen neuloa hänelle vielä jonakin vuonna uuden.
Kuvio on siitä mielenkiintoinen, että se näyttää samalta sekä työn oikealta että nurjalta puolelta. Myös neuloessa siitä oli apua: kaaviota pystyi lukemaan joka kerroksella oikealta vasemmalle, sekä oikean että nurjan puolen kerroksilla. En muista aiemmin neuloneeni samalla tavalla symmetristä kuviota.
Kuutio-peiton ohje on nyt saatavilla sekä Payhipin että Ravelryn kautta.