Kun poikani oli vauva, sain villahaalarin, jonka mummoni oli neulonut minulle, kun itse olin vauva. Hihaton haalari oli niin käytännöllinen, että innostuin tekemään uuden – edellinen alkoikin jo hajota saumoista, kun oli jatkuvassa käytössä – ohuemmasta langasta ja tietenkin saumattomana.
En osannut valita värejä, joten tilasin Wollmeiselta yllätyspussin. Sieltä kuoriutui violetti ja sininen vyyyhti, aika tummia värejä, mutta ne sopivat hyvin poikani hipiään.
Mieheni teki tuolloin niin paljon töitä, että neuleaikaa oli vähän, neulesuunnitteluajasta puhumattakaan, joten kesti kaksi vuotta(!) ja kolme haalaria, ennenkuin sain ohjeen valmiiksi. Myöhemmin vielä parantelin ohjetta ja lisäsin kolmannen koon.
Nyt Valentino on ilmainen. Sen voi neuloa myös hihallisena. Ohjeessa on kuva, josta löytyvät valmiin haalarin mitat, samoin siellä kerrotaan, missä kohtaa lahkeisiin ja keskivartaloon kannattaa neuloa lisää pituutta, jos niin haluaa tehdä.
Violetin haalarin sisällä on sama lapsi kuin vaaleanpunaisenkin, tyttäreni, sillä pojasta en ehtinyt silloin aikanaan talvella saada kunnon kuvia.
